Plop, plop, plop

Ei, tänään ei puhuta K-kaupan plussa-kortista. Eikä myöskään vatsan toiminnasta :D Mä ajattelin kertoa teille, kuinka olen päätynyt tavoittelemaan pieniä vihreitä palloja.

Olen jo useamman viikon pohtinut, että pitäisi tehdä ruokavaliolle jotain, kun paino vaan nousee.. Näiden tuumailuiden tueksi vielä muutama tuttu kertoi käyttäneensä erilaisia nettipalveluita ruokavalion seuraamiseen ja painonhallinnan tueksi. Ja sitten luin vielä muutamasta blogista kiloklubiin "hurahtaneiden" kehuja sen toimivuudesta ja vinkkejä sen käyttöön, joten sinnepä eksyin sitten minäkin.

Nyt olen siis viikon ajan kirjannut syömiseni ja liikkumiseni Kiloklubin sivuille ja metsästänyt vihreitä palloja. Ohjelmaan siis täytetään perustiedot ikä, sukupuoli, pituus ja paino, sekä tieto siitä, haluaako pudottaa painoa, vai säilyttää nykyisen painon.

Sen jälkeen ohjelmaan klikkaillaan kaikki syöty ruoka. Tämä osuus on paljon hankalampi kuin kuvittelisi, koska ei voi vain kirjoittaa syöneensä 2 siivua ruisleipää kera margariinin ja kalkkunaleikkeleen, vaan kaikki ruoat pitää etsiä ohjelmaan lisätyistä tiedoista. Onneksi usein käyttämänsä ainekset voi lisätä omiin suosikeihin ja näin ne löytää myöhemmin helpommin. Kaikkein vaikeinta näyttää olevan ulkonasyötyjen lounaiden ym. merkkaaminen, niitä kun ei tietenkään löydy valmiilta listalta, vaan joutuu vähän arvailemaan, mikä voisi olla lähellä totuutta ravintosisällöstä. Omat kokkailut kannattaa kirjata omiksi resepteiksi kaikkine aineineen, niin ohjelma laskee niiden ravintosisällön ja kertoo paljonko yksi annos sisältää. Lisäksi ylhäällä näkyy koko ajan tiedot siitä, montako kaloria on päivän aikana syönyt ja paljonko saa sinä päivänä vielä syödä.

Ja sitten ne pallot...

Ruoka-välilehden yläosassa näkyy aina neljä palloa: kasvikset, energia, herkut ja kuidut. Aamulla herkkupallo on vihreä, muut ovat punaisia. Kun päivän mittaan kirjaa ylös syömisensä, voivat pallot muuttua ensin keltaisiksi ja lopulta toivottavasti vihreiksi, mikä kertoo siitä, että on onnistunut syömään tasapainoisesti. Palloja klikkaamalla saa lisätietoa siitä, minkä verran mitattuja asioita (kasviksia ym.) on sinä päivänä syönyt ja mitä ruokavaliossa pitäisi muuttaa, jotta pallot alkaisivat vihertää. Ja siis herkkupallo on jo aamulla vihreä, ja tarkoitus on tietysti syödä niin vähän herkkuja (alle 10% päivän energiasta), että se pysyykin vihreänä...

Itse olen nyt viikon käytön jälkeen muutamana päivänä onnistunut saamaan koko rivin vihreitä palloja, JEI!

mutta muutamana päivänä on myös osa palloista päätynyt joko punaiselle tai keltaiselle.Tänään (ennen päivällistä) mentiin tällaisilla palloilla:

Eli herkkuja ei ole tullut (vielä) vedettyä niin että napa naukuu, kasvisten suhteen ollaan jo hyvällä tiellä, mutta vielä puuttuu, energiapallo kertoo, että tämän päivän rasvoista liian suuri osa on ollut ns. kovia eli tyydyttyneitä rasvoja (kiitos kasviskeiton kookosmaidon!) ja kuituja en ole tänään vielä saanut tarpeeksi.

Lisäksi palloja (itse asiassa neliöitä) on myös liikuntalehden alla

Nämä ovat mulla pysyneet samoina koko viikon (merkkasin siis jo alkuviikosta jostain saamani vinkin mukaan koko viikon liikunnat tuonne valmiiksi), joten määrät on ihan ok, mutta enemmän vaihtelua pitäis saada. Ongelma on ohjelman mukaan nimenomaan liikkuvuusharjoittelu, sitä mulla on liian vähän. Joten lisää joogaa, venyttelyä tms. sitten vaan.

Tulipas tästä nyt paasaus-päivitys, anteeksi! Seuraavalla kerralla lupaan kirjoitella jostain muusta..

P.S. sen verran vielä tästä, että viikossa on tippunut reilu kilo, vuhuu! :)

Pitkästä aikaa

Pitäisiköhän taas alkaa herätellä tätä blogia eloon...

Viime kesän jälkeen on toki edelleen uitu, mutta vähemmän tuolla avovedessä ;) Jospa sitä vaikka pääsiäisenä pääsisi käymään avannossa, vaikka eipä sitäkään kyllä mun piipahduksella voi uinniksi kutsua. Kipin kapin alimmalle portaalle, kyykkyyn (vesi ulottuu kaulaan) ja äkkiä ylös, saunaan ja kohta uudelleen :D Tätä kun sitten toteuttaa n. 10 kertaa, niin hyvin sujuu...

Ensi kesäksi on jo suunnitteilla ainakin uintimatka Turkkiin ja todennäköisesti joitain pulikointeja myös täällä koto-Suomen kesävesissä...

Hommasin kyllä juuri uudet hienot sukat uinteja varten, etteivät varpaat palellu kylmässäkään vedessä, ainakaan ihan niin nopeasti. Ne ja märkkäri ja pari lakkia päähän, niin pitäis pärjätä vähän kylmemmissäkin vesissä...

Tänä keväänä me päätimme sitten uida oikein perusteellisesti, joten tällä hetkellä käyn polskimassa ohjatusti 3 kertaa viikossa. Tuon lisäksi ei sitten kyllä aikaa eikä energiaa ylimääräisille kerroille ole juurikaan jäänyt, mutta eiköhän tuo riitä.

Maanantaisin käyn edelleen samassa uimakerhossa kun aiemminkin, lisäksi tiistaisin käyn uimaseuran Pitkän matkan vapari -kurssilla ja nyt on vielä muutaman viikon ajan sunnuntaisin toisen uimaseuran Pitkän matkan vapari näiden päälle. Tässä tulee siis kolme päivää putkeen, joka on kyllä aika rankka setti, vaikka sinänsä muuten tuon 3pvää/viikko ei pitäisi olla paha. Tällä viikolla tosin ei ole kuin tuo sunnuntain kurssi, nuo muut on hiihtoloman takia tauolla.

Nuo pitkän matkan kurssit on kyllä tehneet siinä mielessä oikein hyvää, että niissä tosiaan keskitytään nimenomaan hiomaan pitkän matkan tekniikkaa, joka eroaa osittain lyhyiden matkojen tekniikasta.

Jospas sitten seuraavaksi horisisi jostain muusta kuin uinnista :)

Pitkäjärven yliuinti

Tänään kerättiin sitten taas vähän lisää avovesikokemusta, käytiin polskimassa Espoon Pitkäjärvellä. Siellä oli paikallisen seuran järjestämä Pitkäjärven yliuinti, matkaa kuulemma n. 2100 m, Laaksolahden uimarannalta vastarannalle ja takaisin. Tapahtuma oli ilmainen ja  järjestäjät vapaaehtoisia, mutta homma toimi ihan hyvin. Me jäätiin suosiolla lähdössä sinne viimeisten joukkoon, kun arveltiin sinne nopeudessa sijoittuvamme ja niinhän se meni. Jokunen tuli maaliin vielä meidän jälkeenkin, mutta kyllä me siellä viimeisten joukossa oltiin. Muuten mentiin koko matka yhdessä, mutta muutama sata metriä ennen loppua Tiina otti spurtin ja lähti menemään. Mä en jaksanut lähteä perään, joten tulin sitten ihan rauhassa omaan tahtiini vähän Tiinan jälkeen.

Nyt otetaan naisesta mittaa :D

Tuonne vastarannalle pitäis uida -  ja vielä takaisinkin

Lähtökuva, minä oranssissa lakissani tuolla vasemmalla puolella

Nyt mennään eikä meinata

Onko kädellä nyt tarpeeks rento palautus?

Uinti tuntui oikein hyvältä, vesi ei ollut liian kylmää ja jaksoin ihan hyvin. Ihan lopussa alkoi sormia vähän paleltaa, yritin niitä sitten jumpata siinä vetojen lomassa. LIsäksi samoihin aikoihin oikean jalan varpaista alkoi vetää suonta, mutta ei onneksi kovin pahasti, joten pystyin ihan hyvin uimaan loppuun asti. Vedessä oli kuulemma vähän sinilevää, mutta ei kuulemma nyt paljoa (aiemmin oli ollut enemmän). Itse vesi oli kyllä niin sameaa, ettei pinnan alla nähnyt mitään. Se tuntuu Sisilian kirkkaiden vesien jälkeen vieläkin todella oudolta, mutta eikai siihen auta kun tottua, sellaista se näissä Suomen vesissä yleensä on. Uinnin jälkeen huoltorakennukseen pääsi suihkuun, aika mukavaa samean veden jälkeen. Sitten kokoonnuttiin vielä rantaan ja järjestäjät jakoivat kaikille osallistujille kunniakirjat.

Täältä tullaan

Jee, me tehtiin se :)

Diplomia odotellessa

Kuvista kiitokset kannustusjoukolle!

Puli-puli taas

Uimareissun jälkeen olen käynyt muutaman kerran stadikalla uimassa, mutta aika hiljaista on sillä rintamalla ollut. Eilen käytiin Tiinan kanssa testaamassa avovesiuintia kotimaisemissa ja polskittiin Hietsussa 45 minuuttia. Matkaa kertyi varmaan joku n. 1,5 km, ajasta ja vauhdista päätellen. Uinti siellä tuntui oikein ihanalta, vesi on ihan erituntuista kun esim. hallissa tai toisaalta myöskään siellä Välimerellä, jossa vedestä aistii lähinnä vaan suolan. Meidän merivesi kun on hyvin vähäsuolaista ja jotenkin niin pehmeää... Hietsussa olen itse käynyt viimeksi joskus teininä, siellä olivat asiat muuttuneet uuden huoltorakennuksen muodossa erittäin hyvään suuntaan. Siisti pukuhuone, lukolliset (pantilliset) kaapit, vessat sekä suihkut, joista tuli myös lämmintä vettä (siis suihkusta, vessanpöntön veden lämpötilaa en testannut..)

Tämä oli hyvä treeni sunnuntaita varten, silloin olisi tarkoitus osallistua Espoossa Pitkäjärven yliuinnille. Matkana siellä oli n. 2,1 km, Laaksolahden uimarannalta vastarannalle ja takaisin. Nyt todettiin, että tuolla tarkeni ihan kohtuu hyvin (vesi oli arviolta n. 19-20 asteista) pelkässä uikkarissa, eli ei tarvitse turvautua märkkäriin... Lisäksi tänään tuli tieto, että Pitkäjärvellä on nyt näkynyt vaan vähän sinilevää, kun sitä parin viikon takaisessa mittauksessa todettiin kohtuu paljon.

Näillä tiedoilla on hyvä jatkaa, nyt unta palloon.

Leipomuksia ja kavereita

Eilen kutsuin muutamia kavereita illaksi kyläilemään. Leivoin vieraita varten vinon pinon sekä suolaisia että makeita herkkuja, ja hyvinhän nuo tekivät kauppansa. Täytekakun päälle olin myös confetin massasta väkertänyt itseni uimaan ihanissa Marettimon maisemissa ja hyvin arvasivat kuka siellä polskii, liekö ollut näköinen :D

Kakun lisäksi tarjolla oli muun muassa:

Humminbirg Bakeryn ohjeilla tehtyjä juustokakkumokkabrownieita 

(ilman vadelmakermaa)

Mansikkajuustokakkua

 

Kasvispiirakkaa

Tuoreita herneitä ja kirsikoita

Ja kaverin tuomia ihania suklaita :p

Kuvista kiitokset kaverille, oma kamera jostain syystä ujosteli ja pysyi piilossa...

Viikko kotona takana

Nyt on viikko siitä, kun palasin reissusta. La-su yöllä palasin ja sunnuntain otin todella rennosti, katselin kuvia ja mietin, pitäisikö purkaa matkalaukku. Maanantaina koitti sitten taas arki ja paluu töihin.

Koko tämän viikon olen ollut tosi väsynyt, varmaan alkaa viime viikon treenit vaatia veronsa.. Töissä olen jaksanut ihan hyvin, kun koko ajan tekee jotain, mutta työmatkoilla olen torkkunut ihan antaumuksella, enkä sen jälkeen ole meinannut jaksaa lähteä kävelemään sen enempää töihin kuin paluumatkalla kotiinkaan. Illat ovat myös sujuneet enempi vähempi horroksessa, nukkumaanmenoa odotellen..

Uimaan selvisin ekaa kertaa reissun jälkeen vasta tänään, tähän asti mulla ei ole riittänyt energia siihen. Mutta ehkä se oli ihan hyvä antaa kropan levätä, kun se kerran sitä vaati, kyllähän sitä aika kovalla tahdilla viime viikolla kiusattiinkin (mun normaaliin verrattuna :D) Uinti tuntui tänään ihan hyvältä, vaikka alkuun veden tuntu oli niin erilainen, eikä uimalan vesi kannata yhtään niin kuin suolainen merivesi. 2,5 km jaksoin kuitenkin tänään porskuttaa :)

Jospa sitä tästä taas pikku hiljaa saisi vähän enempi itseään käyntiin, voisin vaikka joku aamu pulahtaa aamu-uinnille ennen töitä (sitä en olekaan tehnyt vissiin neljään vuoteen...)

La 23.6.12 Kotimatka

Aamulla herättiin tuntia ennen kellonsoittoa, olimme vissiiin molemmat nukkuneet vähän huonosti. Tehtiin aamutoimet ihan rauhassa ja mentiin sitten aamupalalle. Aamupalalla Noelle ja Hayley keräsivät kaikilta 10€/nessu Fionan ja Francescon kiitoslahjoihin, jotka päätimme antaa viimeisellä tapaamisella aamupalan jälkeen. Käytiin vielä ostamassa matkaevästä paikallisesta leipomosta ja sitten mentiin asunnolle pakkaamaan loppuun. Klo 9.30 tavattiin porukalla viimeisen kerran Pippon talon edessä, otettiin vikat ryhmäkuvat ja annettiin Francescolle ja Fionalle kiitoskortit & rahalahjat kaikilta meiltä. Lisäksi mulla ja Tiinalla oli kortti & suklaalevy Pippon perheelle, ja avantouintikortit + Muumipappa- ja Niiskuneiti-pyyhkeet Francescolle ja Fionalle. Vaikuttivat ilahtuneilta lahjoistaan, ja valitettavasti meidän lahjat vähän varasti shown niiltä yhteislahjoilta. Sitten oppaat lähtivät Laran, Shanen, Hayleyn ja Noellen kanssa kävelylle ylös vuorille, meidän muiden lähtiessä keräämään kamppeemme ja suuntaamaan lauttarantaan.

Pippo maistelee Fazun suklaata

Viimeinen ryhmäkuva, keskellä myös Pippo





Meistä kahdeksan lähti klo 10.35 lautalla kohti Favignanaa. Lautta tosin lähti myöhässä ja vaihtoyhteytemme Favignanasta oli vielä pahemmin myöhässä. Trapaniin päädyimme n. puolta tuntia myöhemmin kuin aikataulun mukaan olisi pitänyt. Selviteltiin siinä sitten vielä, kuka on menossa mihinkin ja mistä saa lippuja (niitä ei myydä busseissa) ja mistä bussit lähtee. Toiset lähtivät vielä Trapaniin lounaalle, Tiina & Julia lähtivät bussilla Palermoon ja minä jäin odottamaan lentokenttäbussia. Bussi tuli ihan ajallaan (hämmästyttävää Italiassa!) ja pääsin kentälle ihan hyvin. Jätin laukun ja menin turvatarkastukseen. Turvatarkastuspisteessä herra tuli tsekkaamaan kantamani nesteet (pieniä pulloja pussissa ihan niin kuin ohjeessa sanotaan) ja avasi & tutki mun käsidesiä. Otti sitä vähän kädelleen ja kokeili ja haistoi. Hieroi sen sitten käsiinsä, hymyili ja sanoi kiitos. Rontti :D

Pippo tuli satamaan etsimään asiakkaita veneretkelle

Lähdössä

Tarkastuksen jälkeen kävin pitsalla (oli muuten aika isot slicet näillä) ja ostin vettä matkalle. Menin käymään kaupassa ja siellä sitten muistin, että töihin pitää viedä jotain tuliaisia. Olin juuri menossa kassalle maksamaan valitsemani (ei ollut kauheasti valikoimaa) karkit, kun kaupasta ja koko kentältä katsesi sähköt. Mulla oli onneksi tasaraha, joten sain maksettua ostokseni ja pääsin jatkamaan matkaa. Kävin vielä vessassa, jossa paloi myös vain 1 valo, muuten oli ihan pimeää. Juttelin siellä yhden suomalaisen naisen kanssa, kun hän ihmetteli, miksei liiketunnistin-hanasta tule vettä. Ihmiset olivat luonnollisesti ajoissa portilla jonottamassa, Ryanairilla kun ei ole varattavia paikkoja, vaan paikat jaetaan koneeseen saapumisjärjestyksessä. Itse pääsin koneeseen viimeisten joukossa, mutta eipä siinä mitään, yksin kun matkustaa niin on aika sama, mihin sitä istuu, vieraiden vieressä olet kumminkin. Kunhan on istumapaikka, ja koneissa kai se kuitenkin on vielä toistaiseksi kaikille :D Päädyin istumaan yhden pariskunnan viereen, heidän 3 lastaan istuivat käytävän toisella puolella. Lento sujui ihan hyvin, torkuin varmaan puolet matkasta. Tampereen kentältä siirryin lentokenttäbussilla juna-asemalle ja sieltä juoksin lippuautomaatin kautta suoraan junaan. Pasilassa missasin juuri junani, joten odottelin sitten seuraavaa reilun puoli tuntia. Kotiin pääsin puolilta öin ja painuin suoraan pehkuihin.

Junassa välillä Tampere-Pasila oli hyvin aikaa katsella kuvia