Pitkäjärven yliuinti

Tänään kerättiin sitten taas vähän lisää avovesikokemusta, käytiin polskimassa Espoon Pitkäjärvellä. Siellä oli paikallisen seuran järjestämä Pitkäjärven yliuinti, matkaa kuulemma n. 2100 m, Laaksolahden uimarannalta vastarannalle ja takaisin. Tapahtuma oli ilmainen ja  järjestäjät vapaaehtoisia, mutta homma toimi ihan hyvin. Me jäätiin suosiolla lähdössä sinne viimeisten joukkoon, kun arveltiin sinne nopeudessa sijoittuvamme ja niinhän se meni. Jokunen tuli maaliin vielä meidän jälkeenkin, mutta kyllä me siellä viimeisten joukossa oltiin. Muuten mentiin koko matka yhdessä, mutta muutama sata metriä ennen loppua Tiina otti spurtin ja lähti menemään. Mä en jaksanut lähteä perään, joten tulin sitten ihan rauhassa omaan tahtiini vähän Tiinan jälkeen.

Nyt otetaan naisesta mittaa :D

Tuonne vastarannalle pitäis uida -  ja vielä takaisinkin

Lähtökuva, minä oranssissa lakissani tuolla vasemmalla puolella

Nyt mennään eikä meinata

Onko kädellä nyt tarpeeks rento palautus?

Uinti tuntui oikein hyvältä, vesi ei ollut liian kylmää ja jaksoin ihan hyvin. Ihan lopussa alkoi sormia vähän paleltaa, yritin niitä sitten jumpata siinä vetojen lomassa. LIsäksi samoihin aikoihin oikean jalan varpaista alkoi vetää suonta, mutta ei onneksi kovin pahasti, joten pystyin ihan hyvin uimaan loppuun asti. Vedessä oli kuulemma vähän sinilevää, mutta ei kuulemma nyt paljoa (aiemmin oli ollut enemmän). Itse vesi oli kyllä niin sameaa, ettei pinnan alla nähnyt mitään. Se tuntuu Sisilian kirkkaiden vesien jälkeen vieläkin todella oudolta, mutta eikai siihen auta kun tottua, sellaista se näissä Suomen vesissä yleensä on. Uinnin jälkeen huoltorakennukseen pääsi suihkuun, aika mukavaa samean veden jälkeen. Sitten kokoonnuttiin vielä rantaan ja järjestäjät jakoivat kaikille osallistujille kunniakirjat.

Täältä tullaan

Jee, me tehtiin se :)

Diplomia odotellessa

Kuvista kiitokset kannustusjoukolle!

Puli-puli taas

Uimareissun jälkeen olen käynyt muutaman kerran stadikalla uimassa, mutta aika hiljaista on sillä rintamalla ollut. Eilen käytiin Tiinan kanssa testaamassa avovesiuintia kotimaisemissa ja polskittiin Hietsussa 45 minuuttia. Matkaa kertyi varmaan joku n. 1,5 km, ajasta ja vauhdista päätellen. Uinti siellä tuntui oikein ihanalta, vesi on ihan erituntuista kun esim. hallissa tai toisaalta myöskään siellä Välimerellä, jossa vedestä aistii lähinnä vaan suolan. Meidän merivesi kun on hyvin vähäsuolaista ja jotenkin niin pehmeää... Hietsussa olen itse käynyt viimeksi joskus teininä, siellä olivat asiat muuttuneet uuden huoltorakennuksen muodossa erittäin hyvään suuntaan. Siisti pukuhuone, lukolliset (pantilliset) kaapit, vessat sekä suihkut, joista tuli myös lämmintä vettä (siis suihkusta, vessanpöntön veden lämpötilaa en testannut..)

Tämä oli hyvä treeni sunnuntaita varten, silloin olisi tarkoitus osallistua Espoossa Pitkäjärven yliuinnille. Matkana siellä oli n. 2,1 km, Laaksolahden uimarannalta vastarannalle ja takaisin. Nyt todettiin, että tuolla tarkeni ihan kohtuu hyvin (vesi oli arviolta n. 19-20 asteista) pelkässä uikkarissa, eli ei tarvitse turvautua märkkäriin... Lisäksi tänään tuli tieto, että Pitkäjärvellä on nyt näkynyt vaan vähän sinilevää, kun sitä parin viikon takaisessa mittauksessa todettiin kohtuu paljon.

Näillä tiedoilla on hyvä jatkaa, nyt unta palloon.

Leipomuksia ja kavereita

Eilen kutsuin muutamia kavereita illaksi kyläilemään. Leivoin vieraita varten vinon pinon sekä suolaisia että makeita herkkuja, ja hyvinhän nuo tekivät kauppansa. Täytekakun päälle olin myös confetin massasta väkertänyt itseni uimaan ihanissa Marettimon maisemissa ja hyvin arvasivat kuka siellä polskii, liekö ollut näköinen :D

Kakun lisäksi tarjolla oli muun muassa:

Humminbirg Bakeryn ohjeilla tehtyjä juustokakkumokkabrownieita 

(ilman vadelmakermaa)

Mansikkajuustokakkua

 

Kasvispiirakkaa

Tuoreita herneitä ja kirsikoita

Ja kaverin tuomia ihania suklaita :p

Kuvista kiitokset kaverille, oma kamera jostain syystä ujosteli ja pysyi piilossa...

Viikko kotona takana

Nyt on viikko siitä, kun palasin reissusta. La-su yöllä palasin ja sunnuntain otin todella rennosti, katselin kuvia ja mietin, pitäisikö purkaa matkalaukku. Maanantaina koitti sitten taas arki ja paluu töihin.

Koko tämän viikon olen ollut tosi väsynyt, varmaan alkaa viime viikon treenit vaatia veronsa.. Töissä olen jaksanut ihan hyvin, kun koko ajan tekee jotain, mutta työmatkoilla olen torkkunut ihan antaumuksella, enkä sen jälkeen ole meinannut jaksaa lähteä kävelemään sen enempää töihin kuin paluumatkalla kotiinkaan. Illat ovat myös sujuneet enempi vähempi horroksessa, nukkumaanmenoa odotellen..

Uimaan selvisin ekaa kertaa reissun jälkeen vasta tänään, tähän asti mulla ei ole riittänyt energia siihen. Mutta ehkä se oli ihan hyvä antaa kropan levätä, kun se kerran sitä vaati, kyllähän sitä aika kovalla tahdilla viime viikolla kiusattiinkin (mun normaaliin verrattuna :D) Uinti tuntui tänään ihan hyvältä, vaikka alkuun veden tuntu oli niin erilainen, eikä uimalan vesi kannata yhtään niin kuin suolainen merivesi. 2,5 km jaksoin kuitenkin tänään porskuttaa :)

Jospa sitä tästä taas pikku hiljaa saisi vähän enempi itseään käyntiin, voisin vaikka joku aamu pulahtaa aamu-uinnille ennen töitä (sitä en olekaan tehnyt vissiin neljään vuoteen...)

La 23.6.12 Kotimatka

Aamulla herättiin tuntia ennen kellonsoittoa, olimme vissiiin molemmat nukkuneet vähän huonosti. Tehtiin aamutoimet ihan rauhassa ja mentiin sitten aamupalalle. Aamupalalla Noelle ja Hayley keräsivät kaikilta 10€/nessu Fionan ja Francescon kiitoslahjoihin, jotka päätimme antaa viimeisellä tapaamisella aamupalan jälkeen. Käytiin vielä ostamassa matkaevästä paikallisesta leipomosta ja sitten mentiin asunnolle pakkaamaan loppuun. Klo 9.30 tavattiin porukalla viimeisen kerran Pippon talon edessä, otettiin vikat ryhmäkuvat ja annettiin Francescolle ja Fionalle kiitoskortit & rahalahjat kaikilta meiltä. Lisäksi mulla ja Tiinalla oli kortti & suklaalevy Pippon perheelle, ja avantouintikortit + Muumipappa- ja Niiskuneiti-pyyhkeet Francescolle ja Fionalle. Vaikuttivat ilahtuneilta lahjoistaan, ja valitettavasti meidän lahjat vähän varasti shown niiltä yhteislahjoilta. Sitten oppaat lähtivät Laran, Shanen, Hayleyn ja Noellen kanssa kävelylle ylös vuorille, meidän muiden lähtiessä keräämään kamppeemme ja suuntaamaan lauttarantaan.

Pippo maistelee Fazun suklaata

Viimeinen ryhmäkuva, keskellä myös Pippo





Meistä kahdeksan lähti klo 10.35 lautalla kohti Favignanaa. Lautta tosin lähti myöhässä ja vaihtoyhteytemme Favignanasta oli vielä pahemmin myöhässä. Trapaniin päädyimme n. puolta tuntia myöhemmin kuin aikataulun mukaan olisi pitänyt. Selviteltiin siinä sitten vielä, kuka on menossa mihinkin ja mistä saa lippuja (niitä ei myydä busseissa) ja mistä bussit lähtee. Toiset lähtivät vielä Trapaniin lounaalle, Tiina & Julia lähtivät bussilla Palermoon ja minä jäin odottamaan lentokenttäbussia. Bussi tuli ihan ajallaan (hämmästyttävää Italiassa!) ja pääsin kentälle ihan hyvin. Jätin laukun ja menin turvatarkastukseen. Turvatarkastuspisteessä herra tuli tsekkaamaan kantamani nesteet (pieniä pulloja pussissa ihan niin kuin ohjeessa sanotaan) ja avasi & tutki mun käsidesiä. Otti sitä vähän kädelleen ja kokeili ja haistoi. Hieroi sen sitten käsiinsä, hymyili ja sanoi kiitos. Rontti :D

Pippo tuli satamaan etsimään asiakkaita veneretkelle

Lähdössä

Tarkastuksen jälkeen kävin pitsalla (oli muuten aika isot slicet näillä) ja ostin vettä matkalle. Menin käymään kaupassa ja siellä sitten muistin, että töihin pitää viedä jotain tuliaisia. Olin juuri menossa kassalle maksamaan valitsemani (ei ollut kauheasti valikoimaa) karkit, kun kaupasta ja koko kentältä katsesi sähköt. Mulla oli onneksi tasaraha, joten sain maksettua ostokseni ja pääsin jatkamaan matkaa. Kävin vielä vessassa, jossa paloi myös vain 1 valo, muuten oli ihan pimeää. Juttelin siellä yhden suomalaisen naisen kanssa, kun hän ihmetteli, miksei liiketunnistin-hanasta tule vettä. Ihmiset olivat luonnollisesti ajoissa portilla jonottamassa, Ryanairilla kun ei ole varattavia paikkoja, vaan paikat jaetaan koneeseen saapumisjärjestyksessä. Itse pääsin koneeseen viimeisten joukossa, mutta eipä siinä mitään, yksin kun matkustaa niin on aika sama, mihin sitä istuu, vieraiden vieressä olet kumminkin. Kunhan on istumapaikka, ja koneissa kai se kuitenkin on vielä toistaiseksi kaikille :D Päädyin istumaan yhden pariskunnan viereen, heidän 3 lastaan istuivat käytävän toisella puolella. Lento sujui ihan hyvin, torkuin varmaan puolet matkasta. Tampereen kentältä siirryin lentokenttäbussilla juna-asemalle ja sieltä juoksin lippuautomaatin kautta suoraan junaan. Pasilassa missasin juuri junani, joten odottelin sitten seuraavaa reilun puoli tuntia. Kotiin pääsin puolilta öin ja painuin suoraan pehkuihin.

Junassa välillä Tampere-Pasila oli hyvin aikaa katsella kuvia

Perjantai 22.6. Favignanan uinnit

Tiina valmiina vikoille uinneille

Pippon perheen koira liittyi pinkkiin joukkueeseen...

...kunnes Fiona ylensi sen oppaaksi :D

Tänään oli viimeinen uintipäivä. Lähdettiin aamulla taas samalla lautalla Favignanalle, mutta sieltä emme jatkaneetkaan samalla veneellä, vaan toisella. Sekä Fionan että Francescon kyytiin kumiveneisiin meni 2 meistä (Emily & Victoria sekä Lara & Shane) ja me muut matkattiin sisilialaisen herran kyydissä. Suunnattiin Favignanan kaakkoisreunalle, josta lähdettiin sitten uimaan itäistä rantaa ylöspäin n. 3 km. Maisemat oli upeita, mentiin ihan rantoja myöten ja veden alla näkyi vaikka mitä. Mulla oli kamera mukana ja otin sieltä jotain ihan kivoja kuvia, osa ei onnistunut. Uitiin myös yhden uimarannan ohi, ja taisimme olla paikallinen nähtävyys, sen verran ihmettelivät rannalla lekottelijat meidän menoa. Hayley keskeytti uinnin alun jälkeen, hällä oli kuulemma vähän huono olo. Tiina epäili Hayleyn olevan ylikunnossa, koska sen thriatlonista ei ole kovin pitkää aikaa, joten ei ehkä ole kerinnyt palautua kunnolla. Osa uinnista meni aika voimakasta vastavirtaa vasten taistellessa, mutta mitä lähempänä rantaa meni, sitä vähemmän virtaus vaikutti. Tällä uinnilla pysyttiin taas ihan hyvin yhtenäisenä ryhmänä, vaikka ei ihan rivissä uitukaan.

Ryhmällä kaikki hyvin ja valmiina lähtöön

Majakka ja Tiina

Reittimme oli merkitty pohjaan valkoisella hiekalla :)

Me päädyttiin tänään uimaan ilman märkkäreitä, koska se on paljon mukavampaa. Molemmilla oli märkkärit kyllä mukana, et jos olis näyttäny siltä, että vedessä on meduusoita, niin oltais voitu vetää ne päälle, mutta onneks ei tarvittu niitä. Vesi tuolla oli paljon kylmempää kuin Marettimolla (Francescon mukaan Marettimolla on uitu n. 25-26 asteisessa vedessä ja täällä oli 22). Luultavasti tuosta "kylmästä" vedestä johtuen musta tuntui uinnin alussa, että en millään meinaa pysyä meidän ryhmän vauhdissa. Tuota ongelmaa mulla ei ole ollut koko viikolla, mut nyt ilmeisesti kroppa meni vähän jumiin tosta viileämmästä vedestä ja lämpeni kunnon kuntoon vasta muutaman sadan metrin jälkeen.

Näissä maisemissa nautittiin lounas

 Uinnin jälkeen syötiin lounasta ja ajettiin kumiveneellä tutustumaan roomalaisiin luoliin. Itse tosin palasin melkein heti alussa luolista takaisin rannalle, pimeissä luolissa aurinkolasit päässä ei nähnyt mitään, eikä ilman laseja senkään vertaa. Fiona & Hayley pulahtivat hetkeksi uimaan sinä aikana kun muut kiertelivät luolissa. Sitten palattiin takaisin veneelle ja lähdettiin päivän toiselle uinnille, n. 1,5 km rantaa pitkin eteenpäin. Suurin osa tästä uinnista mentiin vastavirtaan, eli töitä sai taas tehdä hartiavoimin, mutta hyvin jaksettiin kaikki. Stella jätti tämän uinnin väliin, joten Julia tuli uimaan meidän kanssa. Jakaannuttiin uinnin edetessä niin, että Julia ja Victoria meni edellä, sitten seuraavaksi minä ja Tiina ja perää pitivät Hayley ja Emily. Koska oppaat ei vislanneet meitä pysymään ryhmänä menimme sitten näin. Uinnin jälkeen lähdettiin vauhdilla takaisin Favignanan satamaan, jotta kerittiin neljän lauttaan. Laran shortsit oli hukassa, joten etsittiin niitä vielä veneestä ja kumiveneestä, mutta ei löydetty. Jouduttiin lähtemään lauttasatamaan niin, että Laralla oli jonkun pieni pyyhe hameena biksuhousujen päällä. Sortsit kuitenkin onneksi löytyivät Francescon isosta Ikea-kassista keksien ja kaiken muun tavaran seasta.

Dan ja Shane

Mitkä maisemat <3

Francesco ja Fiona

Vikan uinnin jälkeen olo oli iloinen, mutta myös haikea

Mun eilen saamat "hanskat"

Suihkujen jälkeen rasvattiin ja sitten lähdettiin kahdestaan La Scalettaan kahville ja jätskille, sekä tsekkaamaan netistä viimeiset tiedot ennen huomista paluuta. Sitten pakattiin suurin osa tavaroista, ennen kuin illalla tavattiin taas koko porukalla. Käytiin tutustumassa paikalliseen merenkulku/kalastusmuseoon, ja jatkettiin sieltä kirkon vieressä sijaitsevaan baariin, jossa vietettiin musta-valkojuhlia. Mulla oli valkoinen pitsibolero ja musta käsilaukku, mutta muuten sininen farkkuhame ja liila toppi. Baarin väki oli väkertänyt koko joukon erilaisia tapaksia ja ne olivat ilmaisia kaikille, ainoastaan juomat oli maksullisia. Syötiin siellä kunnolla kaikkia ihania paikallisia herkkuja (luonnollisesti taas paljon kalaa) ja juteltiin porukalla. Juttelin Francescon ja Julian kanssa Sisilian ja Sardinian eroista (Julian äiti on sardinialainen) ja swimppari-reissuista, sekä Francescon oman Swimtrekking-firman reissuista. Syönnin jälkeen Francesco ja Fiona jakoivat meille kaikille kaikille omat Marettimon kartat yksityiskohtineen, joihin oli jokaiselle kirjoitettu omistuskirjoitus. Baarista lähdimme vielä jäätelölle/drinkille toiseen baariin, kaikki tulivat mukaan, vaikkeivat olisikaan nauttineet mitään. Mä herkuttelin vielä kerran ihanalla italialaisella jäätelöllä :p

Paikallinen jäätelöauto?

Illallista

Seurustelua

Ryhmäkuva taas kerran :D

Francesco ja Peppe

Oppailla on hauskaa

Sain "todistukseni"

Jäätelöllä

Meidän oranssi-lakkisten ryhmällä kesti aika kauan, ennen kuin opimme uimaan ryhmänä. Alkupäivinä osa meni nopeammin ja osa hitaammin, ja poukoimme aalloissa välillä aika pitkänkin matkan päässä toisistamme. Emme oikein osanneet pitää porukkaa koossa, mutta torstain ylityksellä Francesco pisti meidän kuriin, meidän oli uitava rivissä niin että näimme toinen toisemme. Jos menet kovempaa kuin muut, hidastat ja odotat toisia ja jos joku jää jälkeen, niin muu porukka hidastaa. Torstain ylityksellä (niin kauan kun kaikki uimme) nopeimmat uimarit sattuivat reunoille ja hitain keskelle, joten olimme välillä kuin käänteinen kurkiaura :D Taidosta uida ryhmässä olisi ollut hyötyä myös keskiviikon toisella uinnilla, jossa merenkäynti oli kovempaa kuin pientä liplatusta ja jossa oli välillä myös aika kova vastavirta. Silloin kun jouduimme Tiinan kanssa eroon muusta porukasta, ja meinasi tulla aalloissa vähän orpo olo.

Oranssiryhmä valmiina perjantain ekalle uinnilla :D
Käsi pään päällä noin tarkoitti meidän merkkikielellä
"kaikki hyvin"

Tämänpäiväiset uinnit oli mun mielestä kaikkein kauneimmat ja myös nautin näistä todella paljon. Keskiviikosta tykkäsin myös. Ilmeisesti siis tykkään rantauinneista, joilla näkee merenalaista elämää. Toisaalta noilla uinneilla oli myös jonkun verran vastavirtaa ja nautin siitäkin, että joutuu oikeasti tekemään töitä etenemisensä eteen. Liian kovasta virtauksesta en kuitenkaan tykännyt, enkä meduusoista :D Torstain pitkä ylitys kovassa virtauksessa ja korkeissa aalloissa oli mulle liikaa, mutta niin kauan kun voimat riittivät, nautin kyllä jollain tavalla siitäkin. Ehkä ensi vuonna saisin vastaavan jo suoritettua kokonaan. Siinäpä tavoitetta ensi talven treeneihin ;)